Seurakuntavaalit 2010    

      

pia_jaakkola_keskusta.jpg

Seurakuntavaaliehdokkaan ajatuksia syksyllä 2010:


Tämä on Ensimmäinen kerta,

... kun 16-vuotta täyttänyt kirkon jäsen saa äänestää .

 ....kun lähdin ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin.

Miksi nyt? 

Aikaisemminkin on pyydetty mutta silloin pelkkä ajatuskin tuntui vieraalta. Koin ettei minulla voi olla tällä saralla mitään annettavaa. Tällä kertaa olen mukana ilolla ja uteliaan kiinnostuneena . 

Aikomuksenani ei ole rynnistää aseet tanassa  päättäviin elimiin muuttamaan kirkkoa mieleisekseni. Päinvastoin. Olen havahtunut huomaamaan kuinka monin eri tavoin kirkko koskettaa tavallisten seurakuntalaisten arkea ja juhlaa. Tähän asti olen seilannut mukana eräänlaisena  vapaamatkustajana, nauttien kirkon tarjoamista lukuisista palveluista.  Nyt olen valmis kantamaan myös palan vastuusta kaiken sen tarjonnan takana, mikäli minulle tämä mahdollisuus suodaan.

Kirkon päätöksentekokoneiston rattaat ovat kuulemma jähmeät ja pitävät ajoittain melkoista kitinää. Kokemusteni perusteella se on siis hyvin samanlaista kuin kunnallinen päätöksenteko. Demokratiassa kun yhteinen sävel, tai ainakin kultainen keskitie, on löydettevä monien aivan erilaisten ihmisten kesken.

Sehän vaaleissa juuri onkin tavoitteena, saada kirkkovaltuustoon mahdollisimman laaja kirjo seurakuntalaisten edustajia jotta heidän äänensä kuuluisi tasapuolisesti kirkon päätöksenteossa.  

ikkuna.jpg 

 

Tässä taannoin kun istuin kotikirkkoni penkissä ja katselin vanhan utuisen lasiruudun läpi syksyn kaunista ruskaa.

 

Näin värit ja valon mutta en erottanut ääriviivoja tai yksityiskohtia. Ajattelin tulevaa vaalia samoin. Saankohan mahdollisuuden kurkistaa "lasin" taakse ja tutustua seurakunnan toimintaan myös sisältä päin.


 


22.9.2010 vaalilautakunnan kokouksessa on arvottu ehdokkaille äänestysnumerot.

Minulle arpa antoi numeron 59

 

"Kirkko keskelle arkea"

Jo kauan on pohdittu mitä kirkon pitäisi tehdä tavoittaakseen tämän päivän arkea elävän 2000-luvun ihmisen. Monia uudistuksia on tehtykin vaan vaikuttaisi siltä etteivät nämä muutokset ole lainkaan houkutelleet kirkkoon uusia jäseniä. Sen sijaan entiset kirkonpenkin kuluttajat ovat saattaneet olla "tempuista" nyreissään. 

Ehkä ongelma tässä ei ole niinkään itse kirkko. Tuntuu vain että sen sisältö on jäänyt maailman nopean teknisen kehityksen valossa pimeään hämärään. Sen huomaa jo siitä kun kysyy ihmisiltä aikovatko he äänestää seurakuntavaaleissa. Vastaus on hyvin usein: "En, koska en käy kirkossa." tai "En ole uskovainen hihhuli." tai "Seurakunnan asiat eivät koske minua."

Kaikenkaikkiaan alkoi tuntua siltä että harva ihminen nykyään perustaa mielipidettään kirkosta todellisiin kokemuksiinsa ennakkoluuloisen mielikuvan sijasta. Esimerkiksi jo pelkkä sana saarna sisältää negatiivisen latauksen ja antaa siten väärän kuvan myös sisällöstä. Eivät tämän päivän papit jylise kansalle kieltoja, nuhteita tai määräyksiä. Saarnat ovat kuin raamatun tekstejä selittävä ja pohdiskeleva puhe josta kuuntelija saa ajattelemisen aihetta, eväitä oman mielipiteen muodostamiseen tai neuvoja  nykyelämään soveltamiseen. 

Useimmat meistä myös pitävät esimerkiksi hautausmaita tärkeinä ja itsestäänselvinä paikkoina ajattelematta että joku niitäkin ylläpitää. 

Missä kirkko sitten on?

Kirkko on paikkakunnan historiaa, maamerkki ja matkailunähtävyys mutta  ei silti pelkkä rakennus vaan myös osa suomalaista elämäntapaa. Se on joulussa, pääsiäisessä ja juhannuksessa.  Se on elämämme suurissa tapahtumissa, kastejuhlissa, nimipäivissä, rippileireillä, häissä ja hautajaisissa. Se on lapsiperheen arjessa, iltapäivä- ja perhekerhoissa, terveyskeskusten ja hoitolaitosten sielunhoidossa, hartauhetkissä ja leipäjonoissa.  Se voi olla mahdollisuus levätä, hiljentyä ja pohtia. Sieltä voi löytää yhteisöllisyyttä ja myötätuntoa.

Monelle kirkko on myös tuki tai turvapaikka  kun elämä kolhii tai jotain kamalaa tapahtuu. 

Nykyään pappeja löytyy myös sosiaalisesta mediasta jolloin heitä on tarvittaessa helppo lähestyä viestillä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. 

Nurmijärvellä jokaisen seurakuntalaisen postiluukusta tipahtaa säännöllisin väliajoin Seurakuntaviesti. Kannattaa tutustua hieman lähemmin sen sisältöön, etenkin jos miettii miksi maksaa kirkollisveroa. Seurakuntamme tarjoaa meille valtavan määrän palveluita ja huolehtii uskomattoman monista asioista ympärillämme. Itse havahduin ajattelemaan että kirkkohan jo ON keskellä arkeamme, puurtaen melko vaatimattomasti pitämättä suurta meteliä itsestään. Kukaan ei huomaa mitä se tekee ennenkuin se lopettaa sen.

Vaikka ajatus saattaakin tuntua vieraalta niin uskon että kirkon kannattaisi merkittävästi satsata imagoonsa. Sytyttää valot ja antaa toimintansa näkyä. Muutos ei niinkään koskisi sisältöä vaan sitä kuinka tehdä se ihmisille näkyväksi kaiken hektisen markkinahumun keskellä. Järisytellä auki jähmettyneet käsitykset ja avata verhot maisemaan jossa kirkko on keskellä kylää muutenkin kuin rakennuksena. Se kulkee ihmisten rinnalla ja on olemassa kun sitä tarvitaan. 

Nurmijärvellä 10/2010

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Seurakuntavaalien vaalikone on auki 15.11.2010 saakka.

Käy kurkkaamassa keitä ovat Nurmijärven 111 ehdokasta. Olen varma että monipuolisesta valikoimasta löytyy jokaiselle joku äänestämisen arvoinen ehdokas.

http://seurakuntavaalit.vaalikone.org/fi

 

 _________________________________________________________________

 

Sydämestäni kiitän teitä kaikkia 84 seurakuntalaista jotka uskoitte äänenne minulle. Olen hämilläni, hyvin onnellinen ja jännittyneenä odotan mitä tämä uusi kokemus tuo tullessaan.

Lämmin kiitos luottamuksesta!!!!

                                                                                          Koko vaalin tulos nähtävillä: 


http://www.nurmijarvenseurakunta.fi/00000171-vaalin-tulos            

-------------------------------------------